2009/12/30

Valo piilosilla

Talviuni maistuu. Kymmenen tuntia yössä on sopiva määrä. Lapset kuitenkin jaksavat hyöriä aamusta iltaan, joten päivät on otettava haltuun hetki kerrallaan. Pimeyttä ei voi vastustaa, eikä hämärää hallita. Joten luovitaan. Valoa löytyy aina jostakin.







Lämmittelen väreillä, jotta ei unohdu niiden olemassaolo. Katse kutoo samat sävyt eri puolilta asuntoa yhdeksi nauhaksi. Iltaisin kääriydyn peittoon ja neulon television edessä. Kerään voimia seuraavaan päivään. Silmukoiden syntyminen pitää kädet lämpöisinä.

2009/11/24

Asunnossamme on madonreikä

Meidän tyypeissä on energiaa. Sen kun keräisi talteen, niin pieni romanialaiskylä saisi vuoden sähköt. Mutta teknologia ei ole vielä niin pitkällä. Onneksi ylikuormituksen saa estettyä tuomalla asuntoon madonreiän. Ensin sitä piti vähän ihmetellä, sehän voi olla vaikka vaarallinen. Ties minne sitä joutuu.





Mutta ei aikaakaan, kun kaksi- ja nelijalkaiset rohkaistuivat kokeilemaan. Sitä suhinaa ja sähinää. Kun vielä rakennettiin sohvatyynyistä liukumäki, niin johan alkoi hauskuus. Toivottavasti purettu energia ohjautuu universumissa hyviin tarkoituksiin.





P.S. Kokeilen blogissa vähän isompia kuvia. Mitä mieltä?

2009/11/20

Black is the new daylight

Ei auta vaikka kuinka myöhään nukkuisi, aina on pimeää. Pitänee siis repiä riemua mustasta. Ensinnäkin mustahan on aina tyylikäs. Mustassa on sitä klassista taikaa. Joskus musta on salaperäinen. Ja kun ulkona on mustaa, niin valo heijastuu mielenkiintoisesti.






Joskushan valitetaan, että mustaa on liikaa. Suomalaiset pukeutuvat talven tullen mustiinsa, tumma asvaltti imee viimeisetkin valonrippeet. Mutta on mustassa puolensakin, onhan se takuuvarma. Ja musta saa kaiken muun näyttäytymään kirkkaana.





Musta luo kontrasteja. Musta tekee ääriviivat. Meillä musta puulautanen sai uuden elämän kirpparikellon taustana.

2009/11/16

Miljoonia silmukoita

Joskus on mukavaa käydä muistuttamassa itseään siitä mitä on mahdollista tehdä. Kädentaidot-messuilla oli satoja näytteilleasettajia ja tuhansia käsitöitä. Halleissa pullistelivat lukemattomien työtuntien tulokset. Miten nämä ihmiset oikein ehtivät? Pitäähän tällaista yritteliäisyyttä tukea. Kotiin lähti nahkapenaali omalla nimelläni. Terveiset Oulun suuntaan!



Oli hauskaa katsastaa kojujen lisäksi messukävijöitä. Oli bussiryhmää idästä ja lännestä, erityisesti naisväki oli lähtenyt liikkeelle. Oli mummoa, mammaa ja neiti-ihmistä. Punkinkontit eri puolilla Suomea saivat täydennystä. Moni messukävijä oli pukenut päälleen jotakin itseneulottua. Tottahan kun kässämessuille lähdetään.



Sileät tai ryppyiset kädet tunnustelivat tiensä messuhallin läpi. Kyllä sen tietää, kun oikea lanka osuu kohdalle. Itse intouduin ostamaan kirjan, jossa oli käännettäviä neulemalleja. Josko neuletauko katkeaisi mielenkiintoiseen pintaan.



Kotiväelle toin pakollisen messulakritsin lisäksi värikkään kirjan. Nuoriso löysi jo monta suosikkia pilvisen päivän askarteluihin.

2009/11/10

Köyhää sisustusta

Köyhähän ei näinä taloustaantuman aikana sijoita uuteen asuntoa vaan tuunaa pikkuruisesta kolmiostaan neliön (tai ainakin 3,5 h +k). Siirsimme yhden vaatekaapin olohuoneeseen tilanjakajaksi ja saimme aikuisille nukkumasopen. Lastenhuoneesta tehtiin työhuone ja vanhempien entisestä makkarista tilava lastenhuone.

Vaatekaapin tausta sai koristeekseen vähävaraiselle sopivan sisustusmateriaalin, eli vanhasta kalenterista leikatut postikortit. (Sisäinen hamsterini riemuitsi, kannattihan sekin vuoden 2001 kalenteri säästää!)





Eikä se siihen jäänyt, kun kerran kierrätyssisustuksen vauhtiin päästiin. Eteiseen ripustin kaapissa ajelehtineen puukehyksen, johon asettelin tauluksi vanhan postikortin noin 10 vuoden takaa. Muistattehan vielä Kaj Stenvallin Aku Ankka -muunnelmat?





Lisäksi asettelin esille vanhoja löytöjä uusiin paikkoihin. Neuvostoliittolainen teekannu löytyi aikoinaan kirpputorilta muutamalla eurolla. Taustalla näkyy vaatehuoneen perältä kaivettu Egon Schielen juliste.

2009/10/21

Riika-kulta

Viimeisenä päivänä vierailimme Riian oopperassa katsomassa balettinäytöstä. Juonikuviot olivat melko hataria, mutta onneksi itse rakennus yleisöineen oli riittävä elämys. Katse harhaili ylellisessä sametissa ja kultakuvioisilla parvilla.







Oopperatalon kimallus ei paljasta, että Latvia painii syvän taloustaantuman kourissa. Suuret rakennushankkeet ovat jääneet kesken. Eläkkeitä ja palkkoja on leikattu. Kansalaisia rankaistaan yrityselämän virheistä. Riiasta kullan pilkahduksia löytyi kuitenkin monesta paikasta. Viimeisenä päivänä aurinko valaisi vanhaa kaupunkia uudella tavalla.





2009/10/20

Hiilenharmaa Riika

Rouvaspolttareiden ohjelma oli sanalla sanoen kesy. Ei pukeutumista sutturan asuun, ei pöydällä tanssimisia, ei suukkojen myymistä torin kulmalla. Olihan rouvamme jo säädyllisesti naimisissa. Meillä oli vain yksi ohjelmanumero. Matkalla saimme niskaamme paikallisen lumimyräkän. Taivaalta tuli pumpulipallon kokoisia hiutaleita.







Määränpäässä odotti valokuvaajamme. Heppu oli menestynyt Ranskassa tyylikkäiden alastonpotrettien kuvaajana, mutta rakensi nyt perinteisempää uraa Latviassa. Koko polttariseurue pääsi kuviin, vaatteet päällä tosin. Valokuvaaja taivutteli meitä uusiin asentoihin, ja kuvaussessiossa pääsi kokeilemaan piileviä miimikon taitojaan.





Useimpien edellinen studiokuvauskeikka oli ylioppilasjuhlien pikaikuistus. Nyt pääsi hiukan jo kokeilemaan rajojaan, mutta nälkä jäi lisäannokseenkin.

2009/10/19

Riika punaisissaan

Mitäs sitä tehdäänkään, kun kaverin avioitumisesta on reilu vuosi? Silloinhan järjestetään tietenkin rouvaspolttarit. Varasimme salaa lennot ja hostellin, keksimme peitetarinan, juonimme rouvan aviomiehen kanssa. Pienimuotoinen tietovuoto yllätti, mutta matkan yksityiskohdat pysyivät salassa perjantaihin asti. Noudimme rouvan kotoaan ja lähdimme kaupunkilomalle Riikaan.





Onnekkaasti saimme avuksi Riiassa asuvan ystävän, joka johdatti naisjoukkoa kuin ammattilainen ikään: tämä kahvila teidän on nähtävä, meidän kannattaa mennä tätä reittiä, täältä näkyy koko kaupunki! Lopputuloksena oli, että kahden päivän reissun aikana näimme ja koimme viikon edestä. Kävimme ostoksilla, istuksimme tunnelmallisissa kahviloissa ja kävelimme vanhassa kaupungissa tuntikausia.







Opimme myös uutta: tiiliskivinen haulitorni oli vuosia pulujen asuttama. Kun tornia ryhdyttiin restauroimaan, möivät opiskelijat kasautuneet pulunjätökset lannoitteeksi. Löysimme myös rakastavaisten sillan, avioituvat parit olivat kiinnittäneet kaiverretut lukot kaiteisiin liittonsa symboliksi.

Pysykäähän näköetäisyydellä. Riika-trilogian seuraava väri julkaistaan pian.

2009/10/14

Unelma-ammatti: koiranpissattaja

Nyt löytyi sellainen ammatti, jota voisin harjoittaa sivutoimisesti. Rikkaat koiranomistajat, täällä palkollinen! Siinä yhdistyvät liikunta, ulkoilu, hidas havainnointi, valokuvaus ja yhteinen aika lapsen kanssa. Tosin pohjolassa voi olla vaikea ansaita koiranpissattamisella.



Meillä oli kahden päivän ajan hoitokoira. Menimme ulos kirpeään syysilmaan haistelemaan päivän viestit. Huomasin olevani koiraihminen. Ihminenhän vain luulee ulkoiluttavansa koiraa, vaikka todellisuusessa koiran on tarkoitus ulkoiluttaa ihmistä. Sitä kokee olevansa tehokas, vaikka oikeasti ei tee juuri mitään. Koira ajattelee: sainpas houkuteltua sen ulos.





Ulkoilun lisäksi parasta oli hitaus. Koirarouvamme oli jo aika iäkäs, joten meno oli hissuttelua. Ei voinut muuta kuin katsella ympärilleen ja ottaa kuvia. Näin rakennukset ja rappukäytävät uusin silmin.





Lisäksi löysimme pensaikosta kirjan vuodelta 1945. Ilmeisesti kirjan heitteillejättäjä ei ollut tutustunut sivujen sisältämiin viisauksiin. Pelastimme kirjan kotiin ja tutustuimme käytöksen kukkiin.



Eläköön-huudot.
Eläköön-huudot ovat yleensä hyvin suosittuja. Niitä kohotetaan kernaasti isänmaalle, juhlijoille, morsiuspareille ja isäntäväelle, yhdistyksille ja seuroille jne. yleensä heti, kun vain aihe saadaan tai keksitään.

Hah?
Sana on sopimaton pyydettäessä toistamaan jotakin, mitä ei ole kuullut. Sivistynyt käyttää sanoja: "Kuinka sanoitte?" " Anteeksi, en kuullut."

Kadulla.
Ennen kadulle lähtöä on jokaisen parasta katsoa itseään peilistä, jotta voisi olla varma siitä, että asu on siisti ja huoliteltu. Olisi ehkä vähemmän miellyttävää ilmestyä kadulle takki väärin napitettuna, hattu tahraisena, ilman solmiota jne., minkä kaiken voi välttää peiliin katsomalla.

Kiitos Huomioitsija, näin teemme!

2009/10/11

Turha luulo

Piti ommella yksi sauma. Ihan yksi vain. Olisi tullut tämä paita valmiiksi. Näytti lupaavalta. Langat oli saatu viritettyä koneeseen, ommeltava paita oli hollilla, johdot pistorasiassa. Mutta, mutta. Pääinsinööri koki velvollisuudekseen tulla katsastamaan työpisteeni turvallisuus. Myös laitteiston asianmukaisesta tarkastuksesta oli aikaa.



Samalla hän opasti minulle ompelukoneen käytön perusteet. Kas tästä kone menee päälle. Ja pois. Ja päälle. Ja pois. Ja niin edelleen.



Tämä osa liikkuu, ja siitä syntyy sitä ompelujälkeä. Ällös äiti laita tähän kättäsi.



Jos haluaa pakittaa niin kannattaa kokeilla tätä kytkintä. Sillä se onnistuu.



Jäi sitten se sauma ompelematta. Joten keksityimme lego-maan edesottamuksiin. Ilkeä miekkavaras oli jälleen maisemissa. Poliisi, palomies ja legolapsi lähtivät selvittämään tapausta.

2009/10/10

Aarteita talo täynnä

On se aika vuodesta. Esikoinen on taas vuoden vanhempi, joten kutsuimme uudet ja vanhat ystävät juhlimaan. Kulunut vuosi on ollut sosiaalisesti satoisa ja antelias.



Juhlien aluksi lähdimme metsäretkelle etsimään aarretta. Metsässä nämä eläinystävät tarjosivat lapsille vihjeloruja, joiden perusteella aarrejahti eteni.


En ole lintu, en nisäkäs,
enkä edes eväkäs.
Tykkään kiemurtaa pitkin metsiä
ja kivenkoloa etsiä.




Jostain kuuluu outo melu,
ihan niin kuin nakuttelu.
Mikä lintu ahkeroi,
niin että koko metsä soi?




Olet jo aarretta lähellä,
yritä vähän tähyillä.
Ensin yksi kaarre,
sitten löytyy aarre!




Aarrearkusta löytyi kaikille etsijöille heijastin ja laku. Silmät loistivat ja posket punottivat. Ihmeteltiin kuka aarteen oli oikein metsään piilottanut. Ehkä se oli merirosvo? Sitten sisälle syömään.



Kaiken venhä-sokeri-hurlumhein lisäksi halusimme tarjota pikkuväelle muutaman vitamiinin. Hedelmätikut osoittautuivat menestykseksi.



Ja sitten oli tietenkin se kakku. Onnea rakkaalle veitikalle!