2009/07/19

Roadtrip '09

Me lähdetään reissuun. Pakataan auto aivan täyteen tavaraa, jota ehkä mahdollisesti tarvitsee perheellisten roadtripin aikana. Kenties näette meidät akselilla Tampere-Ähtäri-Kalajoki-Rovaniemi-Luulaja-Uumaja-Vaasa-Tampere tulevina kymmenenä päivänä.

Me olemme se perhe, joka istuu ilmastoimattomassa Nissanissa, tavaraa on kaulaan saakka ja takapenkillä äiti viihdyttää lapsia milloin laivan lastaamisella, milloin yllätyspusseilla, milloin lastenlaulujen repertuaariaan esittelemällä.



Kyllä se matka kannattaa. Viime vuonna Lapissa oli vieraillessamme tällaistakin. Tunturin ja syvävetisen järven tuoksun melkein tuntee. Blogi hiljenee, mutta tuon teille tietenkin kuvatuliaisia reissusta!

2009/07/18

Lapsellista sisustusta

Lastenhuoneessa tapahtui. Löysimme huuto.netistä vihdoin sopivan kerrossängyn huoneeseen, ja pitihän se heti koota paikalleen. Pikkutiitiäinen ei tosin vielä saa siinä nukkua, ennen kuin sängystä laskeutumisen taito on hallussa. Tässä kerrossängyssä pidän sen korkeudesta; lelulaatikot mahtuvat juuri sopivasti alle! (Älkää luulkokaan, että ne pysyvät siellä.)



Kerrossänky pisti muitakin esineitä muuttamaan, kirpparilta löytynyt länsisaksalainen panda-naulakko löysi uuden paikan oven vierestä.



Innostuin koristelemaan lelujen säilytyspahvilaatikoita makuuhuoneesta ylijääneellä tapetilla. Myönnettäköön, että jälki ei ole yhtä tarkkaa kuin seinää tapetoitaessa. Tapetointi on kuitenkin aika helppo keino saada pahville uutta ilmettä.



Valkoinen taulunkehys seikkali pitkään vailla tarkoitusta, mutta se löysi vihdoin missionsa liitutauluna. Liitutaulumaaliakin oli varastossa, joten nyt pikkumies saa kerrankin piirrellä seinään!

2009/07/16

Tukkanuottasilla

Pidän järjettömästi uudesta hiustyylistäni. Ensimmäistä kertaa vuosiin kampaaja osasi leikata juuri sellaiset kuin halusin. Kotiin päästyäni kysyin perheen miesväeltä mielipiteitä. Yksivuotias ei sanonut mitään. Nelivuotias sanoi minun näyttävän kaljulta. Mies sanoi: vaatiihan se totuttelemista. Onneksi itsetuntoni ei murene moisesta.



Kampaajalla käyminen on palkitsevaa lopputuloksen onnistuessa, mutta en tiedä vieläkään pidänkö varsinaisesta istumaosuudesta. Saahan siinä lukea aikakauslehtiä, ja kerrankin joku pesee minun hiukseni.

Mutta en kuitenkaan ole täysin rentoutunut, tunnen oloni kömpelöksi. En tiedä pitäisikö minun viihdyttää kampaajaa vai hänen minua. Mistä sitä oikein juttelisi. On kuin lääkärissä kävisi. Lisäksi pelkään, että kampaaja alkaa sättiä minua huonosta hiustenhoidosta. Eräälle kampaajalle myönsin avoimesti käyttäväni suomalaista saunasampoota. Hän pyöritteli silmiään, ja ymmärsin tehneeni suurta vääryyttä.



Minulla ei myöskään ole omaa kampaajaa. Jotkut käyvät vuodesta toiseen samassa putiikissa, mutta minä kokeilen ja vaihtelen. En osaa sitoutua. Mitä jos se seuraava olisikin ihan täydellinen, eihän sitä voi aloilleen jämähtää.



Tämän nykyisen kelkassa aion pysyä jonkin aikaa. Sanovat perheen miehet mitä tahansa.

2009/07/10

Ja tohtori pysyy loitolla

Oletko kyllästynyt murjottamaan sisällä sadepäivänä? Ei enää! Tarjoamme kolme pehmeää koota, joilla syntyy hyvän mielen päivä:

Kissanpentuja




Kirpputorilöytöjä



Kutomista



Kokeile, kolme pehmeää koota tepsivät taatusti. Mielesi kevenee, rypyt siloittuvat ja tunnet itsesi energiseksi.

(Varoitus: sivuvaikutuksina voi ilmetä hölmön autuaita hymyjä.)

2009/07/09

Lokeroleikki

Mitä sitä tekisi sateisena kesäpäivänä, ellei omistaisi aarteita? Niistä voi tehdä asetelmia, asetelmia...



...ja lisää asetelmia. Hyllykkö odotti vintillä kolmisen vuotta ennen kuin löysi paikkansa tällä viikolla. Ensin ajattelin laittaa ompelutarvikkeita järjestykseen, mutta nämä ansaitsivat näköalapaikkansa. (Kaaos ompeluosastolla siis jatkuu.)



<-Rasia löytyi keväällä kirpputorilta, koru on tuotu Kiinan tuliaisina.

->Nahkavyön ja rannekorun värit kohtasivat.


<-Keltainen koru on tehty värjätyistä simpukan kuorista.

->Mokkavyön kaverina majaileva rintakorun tilasin englantilaisesta nettiliikkeestä.


Harmaa silkkihuivi, Aarikan rypäle-rintaneula sekä helmipunoskoru ovat uusimpia aarteita, ne löytyivät kaikki vastikään kirpputoreilta. Mikä parasta, hyllyssä on vielä tilaa uusille aarteille!

2009/07/05

Eskomatti tuli laatikosta

Mikä näissä neuletakeissa on, kun aihettavat aina harmaita hiuksia? Tämän tekeleen neuloin ja purin lukuisia kertoja ennen kuin lopulta sain sen kokoon. Rowanin Handknit Cotton on miellyttävää neuloa, ja jälki on siistiä. Pidän tässä mallissa erityisesti vyötärönauhasta ja kauluksesta.


Neuletakin napit löytyivät nappivarastostani, tilasin ison nappierän aikoinaan huuto.netistä.



Kaiken kaikkiaan olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lanka ei purkamisen jäljiltä ollut enää aivan rapsakkaa. Neuloisin tällä langalla mieluusti toistekin, se on jämäkämpää kuin kotimaiset samanmoiset (toki kalliimpaakin).




Malli: Regan by Sarah Hatton (Rowan Magazine nro 41)
Lanka: Rowan Handknit Cotton
Puikot: 2,5 ja 3 (Ohjeessa 3,25 ja 4)









Ja totta se on. Kuvauksista vastasi uusi toverini, oikea käteni, taiteellinen johtaja Canon EOS 450, eli Eskomatti. Eskon kanssa on ilo työskennellä. Eskomatti on tarkka, tykkää kirkkaista väreistä ja omaa viehättävän asiantuntemusta välittävän äänen.