2009/09/27

Unelmien majatalo

Sain kutsun illallisjuhliin ystävien luokse. Tai oikeammin tuleva minäni sai kutsun, sillä kutsujen ajankohta oli kuvitteellisessa vuodessa 2019. Tarkoituksena oli päivittää kuulumisia, ja kertoa mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtua vuosina 2009-2019. Tästä tulisi mielenkiintoista.



Illan mittaan kukin kertoi oman uransa, perhe-elämänsä ja harrastustensa muutoksista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Vuonna 2019 me nelikymppiset elimme seesteisyyden ja itsensä toteuttamisen tunnelmissa. Porukasta löytyi johtajia, taiteilijoita ja yrittäjiä.



Lapset olivat useimmilla teini-iässä ja monille oli tullut lisää jälkikasvua. Elämässä ja parisuhteissa oli ollut myllerryksiä, mutta vuonna 2019 kaikki olivat löytäneet rauhaa ja tasapainoa. Hötkyily ja levottomuus on vähentynyt. Jooga ja meditaatio olivat suosiossa.



Kommentoimme myös yhteiskunnan muutoksia. Olisitteko voineet kuvitella, että vuonna 2019 lähikaupoissakin on mittavat viiniosastot? Suomalaiset ovat kehittäneet lehmänlannasta ekologisen polttoaineen ja lakkautetun Iskelmäradion tilalle on tullut Heviradio. Vuonna 2019 julkisuudessa risteilee erilaisia naiskehon ihanteita ja mieskulttuuri on voimissaan.



Aikamatka kesti kolmisen tuntia, jona aikana roolit eivät juurikaan lipsuneet. Vasta illallisen ja jälkiruuan jälkeen palasimme nykyhetkeen. Illan jälkeen tuntui, että elämää on vielä jäljellä omien päämäärien toteuttamiseen. Toisaalta on osattava valita ja keskityttävä tärkeimpään.



Sovimme, että kymmenen vuoden kuluttua tapaamme uudelleen ja katsomme mihin elämä lopulta vei.

2009/09/26

Villatakki kukkimaan

Sormet ovat syyhynneet pitsituunauksen tekemiseksi, mutta toteuttamistapa oli hukassa. Pitsipöytäliinan ompeleminen sellaisenaan vaatteeseen näyttää tosiaan vain siltä. Halusin, että 1+1 olisi enemmän kuin osiensa summa.



Tässä pöytäliinassa oli sitä jotain. Voisiko kirpparituomion saanut villatakki vielä pelastautua vaatekaapin puolelle?



Purin punaiset kukat irti pitsiliinasta. Sommittelin kukat mustan villatakin olkapäälle. Ompelin ensin kukat toisiinsa kiinni, jotta sain yhtenäisen kukkarykelmän. Sen jälkeen tehtäväksi jäi vain ommella kukkakasvusto kiinni olkapäälle ja voilá, toispuoleinen olkapääkoriste oli valmis!



Huomasin punaisten kukkarykelmien olevan nyt värikartallani. Kesällä rovaniemeläiseltä kirpputorilta löytynyt huivi on päässyt kaapista kaulaan syyskirpeiden ilmojen myötä. Herkulliset värit, eikö totta?

2009/09/23

Hedelmäpeli

Onko se sulanutta mansikkajäätelöä?



Onko se feminiininen tonttulakki?



Onko se, onko se...mikä se oikein on?



Päärynä tietty. Paita kirpparilta, napit kirpparilta ja hopeamaali askartelukaupasta. Tiedän, tiedän. Nappituunaukset ovat niin passé, vähän liian ilmeisiä ja turhan helppoja toteuttaa. Mutta välitettänkö täällä siitä? Eip.

2009/09/20

Mummolassa

Jos haluaa pois kaupungin hälinästä, täytyy mennä mummolaan. Mummolassa on iso kivi, jolle lapsena kiivettiin. Mummolassa on leikkimökki, navetta ja puusauna. Tilan ympärillä on peltoa ja metsää. Mummo ei enää asu täällä, mutta käy välillä tarkistamassa tiluksia.







Muistan rukiin tuoksun, kun mummo teki leivinuunissa ruisleipää. Taikina oli tietenkin omasta juuresta. Mummolan lattiat narisevat, ja talo humisee tuulella. Kolmas sukupolvi lapsia kiipeää nyt portaita ylös ja alas, edestakaisin.







Mummolan siivouskuormasta otin talteen aarteita. Näitä mummo on lukenut navettatöiden lomassa. Haluaisin näistä seinälle taulut, mutta en halua irrottaa kansia. Ne saavat pysyä kokonaisina.


2009/09/15

Ketjukorun poika

Innostuin yhdistämään ketjuja ja nahkaa.



Pikakuvat napsin eilen juuri ennen töihin lähtöä.



Sopii arkikäyttöön ja toimistotöihin.



Idea saa jäädä muhimaan jatkokehittelyä varten. Ketjukorun äiti löytyy täältä.

2009/09/13

Metsästäjä-keräilijän juuret

Olin usein perustellut taipumustani hamstarata tavaroita muinaisella geeniperimällä, joka ei anna muita vaihtoehtoja. Wikipedia kertoo metsästäjä-keräilijöistä seuraavaa:

Metsästäjä-keräilijöillä on usein huomattavan paljon vapaa-aikaa.
(Suhteessa maanviljelijään, minulla on edelleen paljon vapaa-aikaa.)

He käyttävät suhteellisen pienen osan elämästään ruoan hankintaan.
(Vrt. Prisma pari kertaa viikossa.)

Vapaa aikaa käytetään esimerkiksi nukkumiseen, vierailuihin, koruompeleiden tekemiseen ja tanssimiseen.
(Kyllä, ehdottomasti!)

Useilla alueilla ravinnonsaanti perustuu enemmän keräilyyn, joka on usein naisten työtä, kuin metsästykseen, jonka tuotto on sattumanvaraista.
(Tässä kohdin selittyy geeniperimä).

Mutta sitten meni luu kurkkuun:
Metsästäjä-keräilijät joutuvat usein liikkumaan alati ruoan etsinnän takia, eikä näillä heimoilla ole sen takia juurikaan omaisuutta, jota ei voisi kantaa mukana.

Olen siis huijannut itseäni kaikki nämä vuodet. Oli aika tehdä muutos. Syksyinen suursiivous kevensi talouttamme kolmen jätesäkin verran, joiden sisältö viedään kirpputorille.



Lisäksi niin kutsuttu ompelunurkkaukseni (lue musta jätesäkki makuuhuoneen kulmassa) sai kokea ankaraa perkausta. Hus mäkeen lähtivät lukuisat tuunausprojektit, joiden käyttöönotto olisi vaatinut:
a) minun ompelijantaitojeni kehittymisen harrastajasta ammattilaiseksi
b) kehonmuotoni/ihonsävyni huomattavaa muutosta
c) muotivirtausta, jossa huono tikki/leikkaus/neulejälki on in.



Jäljelle jäi kaksi laatikkoa, joista ylimmässä ovat nauhat ja nepparit ja alimmassa kankaat ja tilkut.



Samalla järjestin lankalaatikon uuteen uskoon. Säilytin vain parhaat ja heitin sotkeentuneet ja epämääräiset pois. Lisäksi osa ei-inspiroivista langoista lähti kirpputorisäkkiin.



Sellainen oli keräilijän paluu juurille.

2009/09/05

What? WAD?

Miten kummassa tämä 10-vuotispäiviään viettävä lifestyle-lehti on päässyt livahtamaan näkökentästäni aiemmin. Kyseessä on WAD (WE'AR DIFFERENT), ranskalainen kaupunkikulttuuriin ja muotiin keskittyvä lehti, jonka nappasin taannoin mukaani lehtihyllystä.



Lehden nimen suhteen olin aluksi skeptinen (kaikkihan ovat aina niin kovin erilaisia), mutta epäilykseni hälvenivät päästyäni tutkailemaan lehden sivuja. Tajusin myös sanaleikin (WE ARE/WEAR). Lehti tosiaan eroaa tyypillisestä muotilehdessä monessa suhteessa. Alkajaisiksi kansikin poikkeaa tyypillisestä naismallien eteerinen katse/viekotteleva poseeraus -tyylistä. Virkistävää sinänsä.



Kelloon ja aikaan perustuvia juttuja oli ainakin tässä numerossa paljon. Yhdessä jutussa kuvataan "kohdehenkilön" tyylin muuttumista eri vuorokaudenaikoihin sopivaksi. Toisessa kuvasarjassa erimaalaiset valokuvaajat esittelevät kotikaupunkiaan kello 10 illalla.




WAD esittelee ennakkoluulottomasti niin tyylikkäiden kaduntallaajien pukeutumista kuin street-style-tyyliseen muotiin keskittyviä vaatetusliikkeitä. Muotijuttujen kuvaamisessa on mukana huumoria, vai mitä mieltä olette krokotiili-asuisesta kuvausassistentista?





Taitoltaan WAD vaatii lukijalta enemmän kuin perusnaistenlehti, mutta ainakin minulle se antaa syyn palata lehden pariin uudelleen. Kysessä ei siis ole kertakäyttöinen lukuelämys. Täti tykkää.