2009/10/21

Riika-kulta

Viimeisenä päivänä vierailimme Riian oopperassa katsomassa balettinäytöstä. Juonikuviot olivat melko hataria, mutta onneksi itse rakennus yleisöineen oli riittävä elämys. Katse harhaili ylellisessä sametissa ja kultakuvioisilla parvilla.







Oopperatalon kimallus ei paljasta, että Latvia painii syvän taloustaantuman kourissa. Suuret rakennushankkeet ovat jääneet kesken. Eläkkeitä ja palkkoja on leikattu. Kansalaisia rankaistaan yrityselämän virheistä. Riiasta kullan pilkahduksia löytyi kuitenkin monesta paikasta. Viimeisenä päivänä aurinko valaisi vanhaa kaupunkia uudella tavalla.





2009/10/20

Hiilenharmaa Riika

Rouvaspolttareiden ohjelma oli sanalla sanoen kesy. Ei pukeutumista sutturan asuun, ei pöydällä tanssimisia, ei suukkojen myymistä torin kulmalla. Olihan rouvamme jo säädyllisesti naimisissa. Meillä oli vain yksi ohjelmanumero. Matkalla saimme niskaamme paikallisen lumimyräkän. Taivaalta tuli pumpulipallon kokoisia hiutaleita.







Määränpäässä odotti valokuvaajamme. Heppu oli menestynyt Ranskassa tyylikkäiden alastonpotrettien kuvaajana, mutta rakensi nyt perinteisempää uraa Latviassa. Koko polttariseurue pääsi kuviin, vaatteet päällä tosin. Valokuvaaja taivutteli meitä uusiin asentoihin, ja kuvaussessiossa pääsi kokeilemaan piileviä miimikon taitojaan.





Useimpien edellinen studiokuvauskeikka oli ylioppilasjuhlien pikaikuistus. Nyt pääsi hiukan jo kokeilemaan rajojaan, mutta nälkä jäi lisäannokseenkin.

2009/10/19

Riika punaisissaan

Mitäs sitä tehdäänkään, kun kaverin avioitumisesta on reilu vuosi? Silloinhan järjestetään tietenkin rouvaspolttarit. Varasimme salaa lennot ja hostellin, keksimme peitetarinan, juonimme rouvan aviomiehen kanssa. Pienimuotoinen tietovuoto yllätti, mutta matkan yksityiskohdat pysyivät salassa perjantaihin asti. Noudimme rouvan kotoaan ja lähdimme kaupunkilomalle Riikaan.





Onnekkaasti saimme avuksi Riiassa asuvan ystävän, joka johdatti naisjoukkoa kuin ammattilainen ikään: tämä kahvila teidän on nähtävä, meidän kannattaa mennä tätä reittiä, täältä näkyy koko kaupunki! Lopputuloksena oli, että kahden päivän reissun aikana näimme ja koimme viikon edestä. Kävimme ostoksilla, istuksimme tunnelmallisissa kahviloissa ja kävelimme vanhassa kaupungissa tuntikausia.







Opimme myös uutta: tiiliskivinen haulitorni oli vuosia pulujen asuttama. Kun tornia ryhdyttiin restauroimaan, möivät opiskelijat kasautuneet pulunjätökset lannoitteeksi. Löysimme myös rakastavaisten sillan, avioituvat parit olivat kiinnittäneet kaiverretut lukot kaiteisiin liittonsa symboliksi.

Pysykäähän näköetäisyydellä. Riika-trilogian seuraava väri julkaistaan pian.

2009/10/14

Unelma-ammatti: koiranpissattaja

Nyt löytyi sellainen ammatti, jota voisin harjoittaa sivutoimisesti. Rikkaat koiranomistajat, täällä palkollinen! Siinä yhdistyvät liikunta, ulkoilu, hidas havainnointi, valokuvaus ja yhteinen aika lapsen kanssa. Tosin pohjolassa voi olla vaikea ansaita koiranpissattamisella.



Meillä oli kahden päivän ajan hoitokoira. Menimme ulos kirpeään syysilmaan haistelemaan päivän viestit. Huomasin olevani koiraihminen. Ihminenhän vain luulee ulkoiluttavansa koiraa, vaikka todellisuusessa koiran on tarkoitus ulkoiluttaa ihmistä. Sitä kokee olevansa tehokas, vaikka oikeasti ei tee juuri mitään. Koira ajattelee: sainpas houkuteltua sen ulos.





Ulkoilun lisäksi parasta oli hitaus. Koirarouvamme oli jo aika iäkäs, joten meno oli hissuttelua. Ei voinut muuta kuin katsella ympärilleen ja ottaa kuvia. Näin rakennukset ja rappukäytävät uusin silmin.





Lisäksi löysimme pensaikosta kirjan vuodelta 1945. Ilmeisesti kirjan heitteillejättäjä ei ollut tutustunut sivujen sisältämiin viisauksiin. Pelastimme kirjan kotiin ja tutustuimme käytöksen kukkiin.



Eläköön-huudot.
Eläköön-huudot ovat yleensä hyvin suosittuja. Niitä kohotetaan kernaasti isänmaalle, juhlijoille, morsiuspareille ja isäntäväelle, yhdistyksille ja seuroille jne. yleensä heti, kun vain aihe saadaan tai keksitään.

Hah?
Sana on sopimaton pyydettäessä toistamaan jotakin, mitä ei ole kuullut. Sivistynyt käyttää sanoja: "Kuinka sanoitte?" " Anteeksi, en kuullut."

Kadulla.
Ennen kadulle lähtöä on jokaisen parasta katsoa itseään peilistä, jotta voisi olla varma siitä, että asu on siisti ja huoliteltu. Olisi ehkä vähemmän miellyttävää ilmestyä kadulle takki väärin napitettuna, hattu tahraisena, ilman solmiota jne., minkä kaiken voi välttää peiliin katsomalla.

Kiitos Huomioitsija, näin teemme!

2009/10/11

Turha luulo

Piti ommella yksi sauma. Ihan yksi vain. Olisi tullut tämä paita valmiiksi. Näytti lupaavalta. Langat oli saatu viritettyä koneeseen, ommeltava paita oli hollilla, johdot pistorasiassa. Mutta, mutta. Pääinsinööri koki velvollisuudekseen tulla katsastamaan työpisteeni turvallisuus. Myös laitteiston asianmukaisesta tarkastuksesta oli aikaa.



Samalla hän opasti minulle ompelukoneen käytön perusteet. Kas tästä kone menee päälle. Ja pois. Ja päälle. Ja pois. Ja niin edelleen.



Tämä osa liikkuu, ja siitä syntyy sitä ompelujälkeä. Ällös äiti laita tähän kättäsi.



Jos haluaa pakittaa niin kannattaa kokeilla tätä kytkintä. Sillä se onnistuu.



Jäi sitten se sauma ompelematta. Joten keksityimme lego-maan edesottamuksiin. Ilkeä miekkavaras oli jälleen maisemissa. Poliisi, palomies ja legolapsi lähtivät selvittämään tapausta.

2009/10/10

Aarteita talo täynnä

On se aika vuodesta. Esikoinen on taas vuoden vanhempi, joten kutsuimme uudet ja vanhat ystävät juhlimaan. Kulunut vuosi on ollut sosiaalisesti satoisa ja antelias.



Juhlien aluksi lähdimme metsäretkelle etsimään aarretta. Metsässä nämä eläinystävät tarjosivat lapsille vihjeloruja, joiden perusteella aarrejahti eteni.


En ole lintu, en nisäkäs,
enkä edes eväkäs.
Tykkään kiemurtaa pitkin metsiä
ja kivenkoloa etsiä.




Jostain kuuluu outo melu,
ihan niin kuin nakuttelu.
Mikä lintu ahkeroi,
niin että koko metsä soi?




Olet jo aarretta lähellä,
yritä vähän tähyillä.
Ensin yksi kaarre,
sitten löytyy aarre!




Aarrearkusta löytyi kaikille etsijöille heijastin ja laku. Silmät loistivat ja posket punottivat. Ihmeteltiin kuka aarteen oli oikein metsään piilottanut. Ehkä se oli merirosvo? Sitten sisälle syömään.



Kaiken venhä-sokeri-hurlumhein lisäksi halusimme tarjota pikkuväelle muutaman vitamiinin. Hedelmätikut osoittautuivat menestykseksi.



Ja sitten oli tietenkin se kakku. Onnea rakkaalle veitikalle!