2010/12/28

Kirkasna aina


Joulu on vietetty sukulaisten ja perheen keskellä. Luin yhden kirjankin, ihan kokonaisen. Edellisestä onkin jo aikaa. Huomasin, että hyvä kirja koukuttaa enemmän kuin suklaa.


Olen syönytkin. Niin paljon, että paasto tuntuisi vapauttavalta. Tulevana vuonna lupaan elää kevyesti. Raskas ruoka vain pienissä erissä. Raskaat ajatuksetkin saavat tulla, mutta ystävällisesti pyydän niitä vain vierailulla, en asumaan.


Aion olla myös sotkeutumatta kiireeseen, tai ainakaan en anna kiireen ottaa itseäni orjaksi. Tänään taidan kävellä vielä hiukan pakkasessa.

2010/12/23

Taas syttyy valot ja kynttilät

- Tämä on ihan paras joulu, kun saadaan koristella kuusi, sanoi viisivuotias. Hän oli riemuissaan, kun ripustimme pikku pajukuuseemme pari lasipalloa, sydämet ja jouluvalot. Halkotontut kerääntyivät kuusen ympärille. Mummolassa lapset pääsevät koristelemaan ihan oikeaa kuusta.


Joulu on paras aika hiljentyä ja sytytellä kynttilöitä. Ihastuin kirpputorilla näihin kultaisiin kynttilälyhtyihin, jotka ovat Turun Kristallin tuotantoa. Lyhdyissä on ortodoksinen tunnelma.



Ehdimme sytyttää enkelikellonkin hetkeksi ennen kuin nuorukaisemme saivat jouluhepulin ja paloturvallisuus oli vaarassa. Oli se silti taianomainen hetki, vaikkakin lyhyt.



Rauhallista joulua kaikille!

2010/12/11

Painavaa asiaa

Mummolan navetan vintiltä löytyi jo viime kesänä vanhoja vaa'an painoja, joita ruoste oli päässyt nakertamaan. Tottahan raahasin painot kotiin kunnostusta odottamaan.



Painot joutuivat odottaa uutta tulemistaan puoli vuotta, mutta onhan meidän varastossa sentään lämpöisempää kuin navetassa. Aluksi harjasin irtonaisen ruosteen teräsharjalla. Pesaisin ylimääräiset pölyt pinnasta ja annoin painojen kuivahtaa.


Lopuksi sipaisin pintaan kerroksen mustaa liitutaulumaalia. Painot pitävät pystyssä painavaakin asiaa.

2010/12/10

Huurteiset herkkukulhot



Sisustuslehdissähän on usein kivasti laitettu erilaisia joulumakeisia tarjolle söpöihin säilytysastioihin. No, voinhan tuota kokeilla, vaikka tiedän, että efekti on meillä aika lyhytaikainen.



Ehdin sentään kuvat napata ennen kuin toinen astia tyhjeni Fazerminteistä.



Maljat löytyivät kirpputorilta, ja ne kutsuivat oitis itsensä meille asumaan. Nyt olenkin pähkäillyt keitä maljat ovat miehiään/naisiaan. Iittalan tarrat niistä löytyvät, ja vaikuttavat Ultima Thulen ja Senaattorin risteytykseltä. Pikainen nettitutkimusretki ei kuitenkaan tuottanut varmuutta maljojen nimestä. Mitäpä nimistä, kunhan silmä lepää.

2010/12/06

Talventörröttäjä

Vanhemmiten minusta on tullut talventörröttäjä. Seisoisin mielelläni aloillani hangessa odottamassa kevättä ja uusia voimia.



Pimeää edetään säästöliekillä ja voimia käytetään harkiten. Tässä vaiheessa talvea huomaa, että jokainen ylimääräinen vapaapäivä on tarpeen.



Yleensä kohmeesta irtautuminen kuitenkin palkitsee. Ulkoa löytyy pieniä sielunkumppaneita, kun katsoo tarkasti.



Hyvää itsenäisyyspäivää!

2010/12/02

Kasari-nostalgiaa



Tämä ei ole kattiloita käsittelevä juttu. Fiilistelen täysillä verkkokaupasta taannoin tilaamaani 80-luvun kokoelmalevyä. Viimeisen kuukauden pyörinyt Puuha-Peten-äänisatu sai väistyä, kun minä pistin soittimeen kunnon musiikkia. Ekalta kiekolta löytyi Totoa, Bonnie Tyleria ja uutena tuttavuutena tanskalaisten artistien maailmanpelastusbiisi "Afrika".



Ihminen huomaa tulleensa keski-iän kynnykselle, kun ei välitä siitä onko levy/kirja/elokuva kultuurisesti tarpeeksi merkittävä päästäkseen asialistalle. Tärkeämpää ovat teoksen synnyttämät lämmöntunteet rintakehässä. Nostalgia syntyy, kun musiikkiin liittyy muistoja. Muistan ihmiset, tilanteet ja tunteet.



80-luvulla olen ollut 4-14-vuotias, joten merkittävä osa lapsuuden taustamusiikista on peräisin kyseiseltä vuosikymmeneltä. Maailma oli tuolloin jännittävä ja uusi paikka. 80-luvulla olen ollut toiveikas (vieläkin toisinaan), olen ollut vapaa ja vailla vastuita (ei päde enää), olen uskonut, että tulevaisuus täyttää lähes kaikki toiveeni (nyt uskon, että tulevaisuus täyttää osan, ja loput unohdan).

Lisäksi voi olla, että minuun yksinkertaisesti vetoavat syntikkasaundit ja ajoittainen saksofoni-soolo.

2010/12/01

Ensimmäinen luukku

En yleensä toivota joulua tervetulleeksi kovin suurieleisesti. Tänä vuonna tein kuitenkin lapsille perinteisen pussukkakalenterin. Kirpputorilta löytyneet pussit olivat odottaneet jo yli vuoden pääsyään joulukalenteriksi, sillä viime vuonna energia loppui kesken. Rautakaupasta löytyi juuri sopivaa juuttinarua, jota muuten jäi reilusti yli mahdollisiin tuleviin projekteihin. (Ideoita otetaan vastaan.)



Pussien sisälle laitoin suklaakonvehteja, purkkaa, rusinapaketteja, hammasharjat ja aina niin suosittuja sukkia. Kuulen jo korvissani kiitollisen huokauksen: Äiti miks täällä oli vaan sukat?



Tullos joulu siis pikku hiljaa. Täällä tontut jo odottelee.

2010/11/27

Tsirp tsirp ja kraah

Tähän aikaan vuodesta minussa herää syvä katkeruus alkusuomalaisia kohtaan. Pitikö teidän tänne peräpohjolaan asettua asumaan? Eikö siellä etelämmässä tosiaan ollut mitään plänttiä vapaana? Ja sammuttiko joku jo silloin valot?



No, mielialan kohentamiseksi harhautan aisteja. Kesällähän on valoisaa, lämmintä ja linnut laulavat. Meillä samaan efektiin pyritään jouluvaloilla, villasukilla ja lintutaululla.



Lintukortit tilasin etsy.comista, ne ovat McGraw-Hillin 60-luvun tuotantoa. Jokaisen kortin takaa löytyy myös tietoa kyseisestä linnusta. Kortit vinkkinä niille, joiden lähikirpputoreilta ei löydy vanhoja luonnontieteellisiä pahvitauluja ostettaviksi.

2010/11/10

Mummo-indeksi

Pohdimme taannoin ystävättärien kanssa mummo-indikaattoreita, joilla omaa ikäihmistymistään voi luotettavasti seurata. Täytän itse ainakin seuraavia kohtia:

Sisustus
Tekisi mieli laittaa pitsiliina television päälle. Pienet somat esineet ovat täyttäneet hyllynpäällisiä. Toisaalta on aika luopua turhasta tavarasta. Mihin ihminen tätä kaikkea rojua oikein tarvitsee?

Media
Toosasta tulee nykypäivänä vain roskaa, kaiken maailman tosi-tv-hömpötystä ja älämölöä. Nopeita leikkauksia, sirinää ja poksahtelua, mitä se semmoinen journalismi oikein on? Missä ovat vanhat kunnon keskusteluohjelmat? Onneksi on vielä Radio Suomi ja Ylen ykkönen.


Oma keho
Kroonisten vaivojen päivittely puolitutuille ihmisille on antoisaa, tai ei siinä ainakaan mitään hävettävää ole. Nykyään keho tarvitsee paljon enemmän unta kuin nuorena. En tingi unesta edes hyvän seuran vuoksi.

Liikunta
Jos jotain on pakko liikkua, niin juoksuaskelia en ainakaan ota. Pitkä ja hidas kävelylenkki kihtisen koiran kanssa kuulostaa ihanteelliselta. Voisin myös mennä ikäihmisten kuntosalivuorolle, jossa saa hissukseen tehdä omaan tahtiin ja tuijotella sivusilmällä Emmerdalea.


Seuranpito
Keskusteleminen on yliarvostettua. Eikö voitaisi vaan olla ihan hiljaa kaikki ja nauttia toistemme seurasta? Huonekasvit ovat parasta juttuseuraa, kun eivät keskeytä jatkuvasti.

Työnteko
Montako päivää on vielä eläkkeelle? Eläkeläisenä saisi ainakin keskittyä itseään kiinnostaviin asioihin, kuten kansanopiston vesivärimaalauskurssiin, kirpputorilla kahvitteluun ja villasukissa hissutteluun.

Onko vielä muitakin indikaattoreita? Saattakaa ne koko kansan tietoisuuteen!

2010/11/06

Kaappi löysi värinsä

Luova suo palaa luovalta tauolta. Edellisestä merkinnästä on kulunut jo yhdeksän kuukautta, joten varastoonkin on kertynyt paljon postausten aiheita. Puran niitä blogiin pikku hiljaa. Tuunaukset, sisustusjutut ja käsityöt ovat edelleen blogin aiheena. Lisäksi blogi on toimii julkaisualustana harrastajakuvaajan otoksille. Tervetuloa taas mukaan!



Aloitamme puukässyistä. Miehen vanha kaappi oli jo pitkään pistänyt silmään. Laatikoiden vetimet olin irrottanut jo aikaa sitten, mutta projekti ei koskaan päässyt täyteen lentoon.



Alkusyksystä inspiraatio kuitenkin iski. Hioin pinnat ja maalasin takuuvarmalla valkoisella. Lisäksi laatikot saivat uudet vetimet. Nyt kaappi on yksi suosikeistani, jota jaksan katsella joka päivä.

2010/02/15

Pakkopulla-päivät

En suosi pitäisi-päiviä, jolloin kalenteri asettaa ennakko-odotuksia sille mitä tehdään ja miten ollaan. Joulut, juhannukset ja vaput, hohhoijaa. Laskiaisena pitää laskea mäkeä ja syödä pullaa. Mutta mitä jos ei huvita? Ystävänpäivänä pitää muistaa ystäviä ja saada tai lähettää kukkia ja suklaata. Mutta mitä jos on vain ihan hiljaa?





Tässä siis ystäville myöhäinen ystävänpäivä/laskiaistoivotus. Meillä ei tehty sitä mitä piti vaan kaikkea muuta.

2010/02/03

Pienen pientä pintaremonttia



Saimme ystäviltä lahjaksi vanhan nukkekodin, joka kaipasi pientä ehostusta. Kodin remontointi on viime aikoina jäänyt, mutta tässä kaunokaisessa oli riittävän pienet seinä- ja lattiapinta-alat jopa tällaiselle sunnuntaisisustajalle.



Tapetoin nukkekodin takaseinät makuuhuoneesta ylijääneellä tapetilla. Lattiaksi tuli rautakaupasta löytynyttä puuaiheista tarraa, josta tuli parkettimainen vaikutelma. Tämän "laminaatin" sai lisäksi todella helposti ja nopeasti paikoilleen. Nukkekotiaktiivit suosittelevat katoksi vesihiomapaperia, jolla saa aikaan huopakattomaisen pinnan.



Kerrankin pintaremontti onnistui nopeasti ja vaivattomasti. Asukkaat ja huonekalut hiukan eriparia talon kanssa, mutta siitä tuli oikeastaan melko muumitalomainen tunnelma.



Mieli alkoi heti raksuttaa suurempia nukkekoteja kaikilla herkuilla. Sinnehän voisi rakentaa vaikka mitä! Ruokasaleja kristallikruunuineen, kirjastohuone takkoineen, uima-allas ja saunaosasto. Luksuselämäntyyliä voisi siis harrastaa minikoossa, miten ekologista!

2010/01/12

Kas kuusen oksalla huivi



On se ihanaa kuvailla luonnossa, kun jokainen puu on kuin veistos. Ja lumi on tehnyt upeat koristelut joka oksaan.Joskus kuvatessa pitää vain unohtaa kuinka naurettavalta saattaa näyttää ja rämpiä umpihankeen, jos tilanne vaatii.



Oli siinä taas koiranpissattajilla ihmettelemistä Liisanpuiston kuusikon kupeessa. Mitä ihmettä se rouva siellä pusikossa kuvailee. No sehän on tietenkin joululomalla aloitettu kaulahuivi. Malli on Haven Kim Hargreavesin Heartfelt-kirjasta. Pituutta kaulahuivilla on reilut pari metriä.




Lanka oli ihanaa Rowanin Cocoonia. Minua on jo pitkään kutitellut kokeilla kyseistä lankaa ja täytyy sanoa, että se oli yhtä ihanaa kuin kuvitelmissani. Lanka on pehmeää ja 7-puikoilla neulominen nopeaa. Onneksi Cocoonia on lankavarastoissani vielä neuletakkia varten.



Nyt pakkasten pitäisi vielä jatkua jonkin aikaa, jotta kaulahuivi saa käyttöpäiviä.

2010/01/07

Pisti helmet naulaan

Hyvin palvellut kipsipääni sai vetäytyä eläkkeelle toimestaan korunvartijana. Valitettavasti tämän daamin kaulassa kaikki meni jatkuvasti solmuun. Joten pitkän etsimisjakson päätteeksi löysin Fidan kirpputorilta hauskanmallisen naulakon, vieläpä edulliseen kahden euron hintaan.



Naulakko oli puun värinen, mutta hioin pinnan ja maalasin harmaaksi. Lopuksi vielä sipaisin naulakon päitä ja reunoja hiekkapaperilla, jotta sain kuluneen lookin.



Sitten vain naulakko seinään kiinni ja korut roikkumaan. Järjestys säilyy entistä paremmin ja korut pääsevät oikeuksiinsa.

2010/01/05

Loistava lumme

Halusin työhuoneen katseenkiinnittäjäksi valoilmiön. Ihastuin metallilummelamppuun ensi näkemältä. Sen kiinnittäminen kattoon ei sen sijaan ollut niin yksinkertaista.



Painava lamppu vaati kunnon ruuvit. En kuitenkaan suostu poraamaan betonikattoon yhtään enempää reikiä kuin on pakko, joten päätimme syventää jo olemassa olevia. Betoniterät katkeilivat ja pöly leijaili. Reiät eivät tuntuneet syvenevän tai laajenevan mihinkään suuntaan. Tässä kohtaa havaitsin myös, että lampun kiinnittimen reiät olivat väärällä etäisyydellä suhteessa kattoreikiin. Olisihan tämänkin voinut tarkistaa etukäteen.



Jossakin näillä main päätin, että tämä lamppu ei sovi meille, kiinnittäminen vaikutti hankalalta ja lammpu liian painavalta työhuoneeseen. Pakkasin lampun takaisin laatikkoon palautusta varten, mutta kohtalo puuttui peliin ja laatikko levisi käsiin. Ja eikun metalliporanteriä ostamaan.



Jähmeät katosta törröttävät lamppujohdot kuuluvat osana 50-luvun talon varustukseen ja niiden kiinnittäminen sokeripalaan on tuskaisaa. Työasento on täysin vailla ergonomiaa. Lukuisten hikisten yritysten ja parin palaneen pinnan jälkeen saimme kuin saimmekin lumpeen kiinni kattoon. Kyllä se kannatti. Pidän sen monimuotoisista heijastuksista.