2010/01/12

Kas kuusen oksalla huivi



On se ihanaa kuvailla luonnossa, kun jokainen puu on kuin veistos. Ja lumi on tehnyt upeat koristelut joka oksaan.Joskus kuvatessa pitää vain unohtaa kuinka naurettavalta saattaa näyttää ja rämpiä umpihankeen, jos tilanne vaatii.



Oli siinä taas koiranpissattajilla ihmettelemistä Liisanpuiston kuusikon kupeessa. Mitä ihmettä se rouva siellä pusikossa kuvailee. No sehän on tietenkin joululomalla aloitettu kaulahuivi. Malli on Haven Kim Hargreavesin Heartfelt-kirjasta. Pituutta kaulahuivilla on reilut pari metriä.




Lanka oli ihanaa Rowanin Cocoonia. Minua on jo pitkään kutitellut kokeilla kyseistä lankaa ja täytyy sanoa, että se oli yhtä ihanaa kuin kuvitelmissani. Lanka on pehmeää ja 7-puikoilla neulominen nopeaa. Onneksi Cocoonia on lankavarastoissani vielä neuletakkia varten.



Nyt pakkasten pitäisi vielä jatkua jonkin aikaa, jotta kaulahuivi saa käyttöpäiviä.

2010/01/07

Pisti helmet naulaan

Hyvin palvellut kipsipääni sai vetäytyä eläkkeelle toimestaan korunvartijana. Valitettavasti tämän daamin kaulassa kaikki meni jatkuvasti solmuun. Joten pitkän etsimisjakson päätteeksi löysin Fidan kirpputorilta hauskanmallisen naulakon, vieläpä edulliseen kahden euron hintaan.



Naulakko oli puun värinen, mutta hioin pinnan ja maalasin harmaaksi. Lopuksi vielä sipaisin naulakon päitä ja reunoja hiekkapaperilla, jotta sain kuluneen lookin.



Sitten vain naulakko seinään kiinni ja korut roikkumaan. Järjestys säilyy entistä paremmin ja korut pääsevät oikeuksiinsa.

2010/01/05

Loistava lumme

Halusin työhuoneen katseenkiinnittäjäksi valoilmiön. Ihastuin metallilummelamppuun ensi näkemältä. Sen kiinnittäminen kattoon ei sen sijaan ollut niin yksinkertaista.



Painava lamppu vaati kunnon ruuvit. En kuitenkaan suostu poraamaan betonikattoon yhtään enempää reikiä kuin on pakko, joten päätimme syventää jo olemassa olevia. Betoniterät katkeilivat ja pöly leijaili. Reiät eivät tuntuneet syvenevän tai laajenevan mihinkään suuntaan. Tässä kohtaa havaitsin myös, että lampun kiinnittimen reiät olivat väärällä etäisyydellä suhteessa kattoreikiin. Olisihan tämänkin voinut tarkistaa etukäteen.



Jossakin näillä main päätin, että tämä lamppu ei sovi meille, kiinnittäminen vaikutti hankalalta ja lammpu liian painavalta työhuoneeseen. Pakkasin lampun takaisin laatikkoon palautusta varten, mutta kohtalo puuttui peliin ja laatikko levisi käsiin. Ja eikun metalliporanteriä ostamaan.



Jähmeät katosta törröttävät lamppujohdot kuuluvat osana 50-luvun talon varustukseen ja niiden kiinnittäminen sokeripalaan on tuskaisaa. Työasento on täysin vailla ergonomiaa. Lukuisten hikisten yritysten ja parin palaneen pinnan jälkeen saimme kuin saimmekin lumpeen kiinni kattoon. Kyllä se kannatti. Pidän sen monimuotoisista heijastuksista.