2010/12/28

Kirkasna aina


Joulu on vietetty sukulaisten ja perheen keskellä. Luin yhden kirjankin, ihan kokonaisen. Edellisestä onkin jo aikaa. Huomasin, että hyvä kirja koukuttaa enemmän kuin suklaa.


Olen syönytkin. Niin paljon, että paasto tuntuisi vapauttavalta. Tulevana vuonna lupaan elää kevyesti. Raskas ruoka vain pienissä erissä. Raskaat ajatuksetkin saavat tulla, mutta ystävällisesti pyydän niitä vain vierailulla, en asumaan.


Aion olla myös sotkeutumatta kiireeseen, tai ainakaan en anna kiireen ottaa itseäni orjaksi. Tänään taidan kävellä vielä hiukan pakkasessa.

2010/12/23

Taas syttyy valot ja kynttilät

- Tämä on ihan paras joulu, kun saadaan koristella kuusi, sanoi viisivuotias. Hän oli riemuissaan, kun ripustimme pikku pajukuuseemme pari lasipalloa, sydämet ja jouluvalot. Halkotontut kerääntyivät kuusen ympärille. Mummolassa lapset pääsevät koristelemaan ihan oikeaa kuusta.


Joulu on paras aika hiljentyä ja sytytellä kynttilöitä. Ihastuin kirpputorilla näihin kultaisiin kynttilälyhtyihin, jotka ovat Turun Kristallin tuotantoa. Lyhdyissä on ortodoksinen tunnelma.



Ehdimme sytyttää enkelikellonkin hetkeksi ennen kuin nuorukaisemme saivat jouluhepulin ja paloturvallisuus oli vaarassa. Oli se silti taianomainen hetki, vaikkakin lyhyt.



Rauhallista joulua kaikille!

2010/12/11

Painavaa asiaa

Mummolan navetan vintiltä löytyi jo viime kesänä vanhoja vaa'an painoja, joita ruoste oli päässyt nakertamaan. Tottahan raahasin painot kotiin kunnostusta odottamaan.



Painot joutuivat odottaa uutta tulemistaan puoli vuotta, mutta onhan meidän varastossa sentään lämpöisempää kuin navetassa. Aluksi harjasin irtonaisen ruosteen teräsharjalla. Pesaisin ylimääräiset pölyt pinnasta ja annoin painojen kuivahtaa.


Lopuksi sipaisin pintaan kerroksen mustaa liitutaulumaalia. Painot pitävät pystyssä painavaakin asiaa.

2010/12/10

Huurteiset herkkukulhot



Sisustuslehdissähän on usein kivasti laitettu erilaisia joulumakeisia tarjolle söpöihin säilytysastioihin. No, voinhan tuota kokeilla, vaikka tiedän, että efekti on meillä aika lyhytaikainen.



Ehdin sentään kuvat napata ennen kuin toinen astia tyhjeni Fazerminteistä.



Maljat löytyivät kirpputorilta, ja ne kutsuivat oitis itsensä meille asumaan. Nyt olenkin pähkäillyt keitä maljat ovat miehiään/naisiaan. Iittalan tarrat niistä löytyvät, ja vaikuttavat Ultima Thulen ja Senaattorin risteytykseltä. Pikainen nettitutkimusretki ei kuitenkaan tuottanut varmuutta maljojen nimestä. Mitäpä nimistä, kunhan silmä lepää.

2010/12/06

Talventörröttäjä

Vanhemmiten minusta on tullut talventörröttäjä. Seisoisin mielelläni aloillani hangessa odottamassa kevättä ja uusia voimia.



Pimeää edetään säästöliekillä ja voimia käytetään harkiten. Tässä vaiheessa talvea huomaa, että jokainen ylimääräinen vapaapäivä on tarpeen.



Yleensä kohmeesta irtautuminen kuitenkin palkitsee. Ulkoa löytyy pieniä sielunkumppaneita, kun katsoo tarkasti.



Hyvää itsenäisyyspäivää!

2010/12/02

Kasari-nostalgiaa



Tämä ei ole kattiloita käsittelevä juttu. Fiilistelen täysillä verkkokaupasta taannoin tilaamaani 80-luvun kokoelmalevyä. Viimeisen kuukauden pyörinyt Puuha-Peten-äänisatu sai väistyä, kun minä pistin soittimeen kunnon musiikkia. Ekalta kiekolta löytyi Totoa, Bonnie Tyleria ja uutena tuttavuutena tanskalaisten artistien maailmanpelastusbiisi "Afrika".



Ihminen huomaa tulleensa keski-iän kynnykselle, kun ei välitä siitä onko levy/kirja/elokuva kultuurisesti tarpeeksi merkittävä päästäkseen asialistalle. Tärkeämpää ovat teoksen synnyttämät lämmöntunteet rintakehässä. Nostalgia syntyy, kun musiikkiin liittyy muistoja. Muistan ihmiset, tilanteet ja tunteet.



80-luvulla olen ollut 4-14-vuotias, joten merkittävä osa lapsuuden taustamusiikista on peräisin kyseiseltä vuosikymmeneltä. Maailma oli tuolloin jännittävä ja uusi paikka. 80-luvulla olen ollut toiveikas (vieläkin toisinaan), olen ollut vapaa ja vailla vastuita (ei päde enää), olen uskonut, että tulevaisuus täyttää lähes kaikki toiveeni (nyt uskon, että tulevaisuus täyttää osan, ja loput unohdan).

Lisäksi voi olla, että minuun yksinkertaisesti vetoavat syntikkasaundit ja ajoittainen saksofoni-soolo.

2010/12/01

Ensimmäinen luukku

En yleensä toivota joulua tervetulleeksi kovin suurieleisesti. Tänä vuonna tein kuitenkin lapsille perinteisen pussukkakalenterin. Kirpputorilta löytyneet pussit olivat odottaneet jo yli vuoden pääsyään joulukalenteriksi, sillä viime vuonna energia loppui kesken. Rautakaupasta löytyi juuri sopivaa juuttinarua, jota muuten jäi reilusti yli mahdollisiin tuleviin projekteihin. (Ideoita otetaan vastaan.)



Pussien sisälle laitoin suklaakonvehteja, purkkaa, rusinapaketteja, hammasharjat ja aina niin suosittuja sukkia. Kuulen jo korvissani kiitollisen huokauksen: Äiti miks täällä oli vaan sukat?



Tullos joulu siis pikku hiljaa. Täällä tontut jo odottelee.