2011/10/19

Kulmilla



Meidän kulmilla sattuu ja tapahtuu. Kaupungin vuokrataloissa asuu monenlaista väkeä. Osa kulkee pitkää katua ylös ja alas vaihtelevassa kunnossa. Joskus illanvietot riistäytyvät käsistä. Silloin puukko heiluu ja poliisit vierailevat taloilla. Kesäisin siellä grillataan ja vietetään iltaa, riidellään tai joskus rullaluistellaan humalassa meidän ikkunamme alla. Joskus puistonpenkille on simahtanut joku, ja mietin minkä matkan kautta hän on siihen päätynyt.


Meidän katu on pitkä ja sille mahtuu parkkeeraamaan. Aamuisin rekat jyrähtävät käyntiin kuuden maissa ja ne saapuvat takaisin iltaisin tai viimeistään perjantaina. Iltaisin meidän kulmilla tuoksuu läheisen leipomon paistuva ruisleipä. Se muistuttaa mummon leivinuunin tuoksusta.


Vastapäisessä talossa asuu mies, joka istuu usein parvekkeellaan lukemassa. Hän polttaa savukkeita ketjussa ja lukee kirjan toisensa jälkeen. Avoimesta ovesta näkyy seinänkokoinen kirjahylly. Se näyttää seesteiseltä elämältä. Niin minäkin haluaisin elää, istua parvekkeella ja lukea ilman kiireen häivää.

2011/10/17

Hirveästi onnea

Esikoinen halusi juhlistaa 6-vuotispäiviään hirviösynttäreillä. Kerrankin oli aikaa paneutua teemaan ja sen toteutukseen. Kokeilin ensimmäistä kertaa marsipaanikakun tekemistä, ja hyvinhän hirviökakkumme koristelu onnistui. Vihreään "myrkkybooliin" laitoimme luun ja pääkallon muotoisia jääpaloja kellumaan. Irtokarkit oli valittu teeman mukaan: krokotiilit, madot, pääkallot ja King Kongit sopivat hirviöjuhliin. Luurankopiparit olivat juhlien hitti, eikä kahdeksasta pellillisestä jäänyt montaa piparia yli.




Koristelimme olohuoneen tyllistä tehdyllä hämähäkinseitillä ja muovihyönteisillä. Värikkäät liskot ja hyönteiset toivat tummaan koristeluun väriä. Lisäksi netistä löytyi monenlaisia printattavia koristeita, ja hyödynsin myös kauppojen Halloween-tarjonnan.



Vieraat saivat pukeutua teeman mukaan, ja juhliin ilmestyi sekä isoja että pieniä luurankoja ja hirviöitä. lisäksi halukkaat saivat askarrella hirviönaamarin, nekin netistä löytyneitä malleja, jotka leikkasin valmiiksi ja liimasin värilliselle kartongille. Naamarit toimivat kätevästi myös juhlien koristeina.



Teemajuhlia on hauska järjestää, vaikka ne vaativatkin aikaa ja intoa. Parasta oli synttärisankarin innostus ja ihanien vieraiden kestitseminen. Juhlien lopuksi olimme hirveän väsyneitä ja kauhean onnellisia.

2011/08/26

Pikkupeilin puunaus


Kirpputorilta löytynyt pikkupeili kaipasi muodonmuutosta. Maalinpoiston ja hionnan jälkeen maalasin kehyksen hennolla vihreällä. Meillä käytetään monessa pikku tuunauksessa akryyli- tai silikonimassaa, jolla saa viimeisteltyä esimerkiksi valkoisten listojen yhtymäkohtia. Peilin kehyksen ja lasin yhtymäkohta sai myös pikku silauksen valkoista, ja siistiytyi huomattavasti.

Peilissä oli kulunut nahkaremmi, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Nahkaremmi vaihtui rautakaupasta ostettuun mustaan ketjuun. Pikkupeilin tappeihin saa roikkumaan vaikkapa koruja.




2011/08/24

Häntä on kutsuttaman nimellä

En tiedä valitsevatko vanhemmat nimen lapselleen vai valitseeko nimi lapsen. Miksi joku tietty nimi alkaa maistua suussa sopivalta? Edellisten lasten kohdalla kyseistä nimeä ei ole välttämättä edes huomannut. Tietyt nimet myös sointuvat sukunimeen ja asettuvat sievään jonoon sisarusparven nimien jatkoksi.


On myös mukavaa, että nimi tarkoittaa jotakin. Nuorimman lapsemme nimi viittaa vuoreen tai tarkoittaa valaistunutta, valoisaa. En tiennyt tätä ennen kuin pappi kertoi. Nimen soinnin lisäksi pidän sen merkityksestä.


Vaikka kirkko ei aina insituutiona miellytä, pidän tapakristityn lailla kirkollisista seremonioista, kuten ristiäisistä. Perheenjäsenet ja kummit siunaavat lasta ja lupaavat varjella häntä parhaansa mukaan. Toivon, että muutkin voimat varjelevat.

2011/07/25

Juustolaatikon muodonmuutos


Ostin jokunen kuukausi sitten tämän rasian kirpputorilta aikeinani uusia sen pinta. Jokunen aika projektissa meni, sillä kanteen liimatut napit ja kankaanpalat istuivat tiiviisti. Rasia matkusti takaisin vintille odottamaan inspiraatiota. Kokeiltuani talttaa ja muita mahdollisia välineitä oli siirryttävä tositoimiin. Lopulta sitkeästi kiinnittyneet napit ja verkkokangas irtosivat Uulan maalinpoistoaineella. Tämän jälkeen pinta oli helppo kaapia puhtaaksi. Alta paljastui Valion juustolaatikko.





Osuvasta tekstistä huolimatta koko rasia sai uuden maalipinnan. Laatikon sisällä säilytän muutamia solmioita ja huiveja. Rasian kansikin on oiva säilytyspaikka kauniille käyttöesineille. Mustavalkoinen pinta tuo jostain syystä mieleen ranskalaisen sisäkön.


2011/07/18

Pohjoisen tyttöjä ja poikia

Mökin pihassa käy poroja, jotka ovat ottaneet alueen omakseen. Ne köpöttelevät kivettyä polkua ja pudottelevat jätöksiään. Tuntuvat pitävän pihaa omanaan. Keskimmäinen poika sanoo: "Moi poro". Hiekkatieltä löydän kuuluisan poronkuseman. Niillä on valkea vasa, joka herättää minussa äidinvaiston. Muistuttaa minun pikku vasoistani. Pihassa asuu myös kuulemma näätäperhe, poikasten päitä on kurkkinut kiven takaa.


Pohjoisessa nautin hiljaisuudesta ja kiirettömyyden tunteesta. Ja siitä, että on ne tietyt jutut. Käydään kyläkaupassa, jossa myydään mitä vain, jos osaa kysyä. Ja jutellaan sukulaisista sekä Teuvo Oinaasta, jolla oli komea talo tuossa viiden kilometrin päässä. Vaikka välimatkat ovat pitkiä, tuntuvat ihmiset olevan lähellä toisiaan. Ehkä se on vain hetken eksotiikkaa, joka haihtuisi pian pois. Silti olen alkanut miettiä josko Lapissa voisi asua. Ehkä kaupungissa aluksi.


Välillä helle vaivaa ja hyttyset syövät. Nautimme kuitenkin rannasta ja sen tuulenvireestä. Emalipotasta tulee hauska ääni, kun siihen pissaa pieni poika. Ja televisiosta löytyy Ruotsin SVT, joka näyttää lastenohjelmia pitkälle iltapäivään. Sauna lämpiää iltaisin ja kalaa nousee järvestä. Isä paistaa muurinpohjalettuja ja äiti pitää meidän ruuissa. Puhumme ja nauramme, hoivaamme ja lepäämme. On rauha olla.


2011/07/17

Verisiteet

Minun mummoni asuu edelleen samassa talossa kuin ollessani lapsi. Kävimme mummolassa joka kesä, pakkauduimme autoon ja ajoimme 10 tuntia pohjoiseen. Kairi-niminen pystykorva haukkui pihassa ja kilisytti kettinkiään, kun täyteen pakattu automme saapui etelästä. Mummolassa sai syödä rieskaa niin paljon kuin jaksoi. Päivälliseksi oli puikulaperunoita ja poronkäristystä ja jälkiruuaksi jäätelöä ja lakkoja. 


Kesäisin pelasimme serkkujen kanssa yläkerrassa korttipelejä ja haimme pikku kyläkaupasta karkkia. Rakensimme vaaralle majan ja hautasimme tieltä löytyneitä eläimiä postilaatikon kupeeseen. Sittemmin korttipelit loppuivat ja kyläkauppa suljettiin. Osa serkuista muutti maailmalle, mutta osalle Lappi pysyi kotina. Nyt kävin pitkän tauon jälkeen mummolassa jälkikasvu mukanani. Siinä meitä sitten istui neljä sukupolvea television ääressä katsomassa Tangomarkkinoita.


Pihassa on navetta, jossa pappani hoiti talvisin porojaan. Muistan päässeeni joskus heittämään niille jäkälää ja katselleeni poroerottelua. Kerran veljeni sai kotiin viemisiksi poronsarvet. Reissut Lappiin olivat mieleenpainuvia. Laajaan sukuun tuntui säilyvän yhteys satojen kilometrien välimatkoista huolimatta. Me olimme samaa perimää, samasta sukupuusta.



Pappa kuoli jo 12 vuotta sitten. Tällä reissulla tapasin hänen veljensä ja sisarensa. "Tässä on minun pappani veli", minä ajattelin. En ollut tiennyt, että veljeksiä oli vielä elossa. Tapaamisessa oli minulle jotain taianomaista. He kasvoivat yhdessä ja heissä oli samaa perimää. Tuntui hiukan samalta kuin unessa, jossa kohtaa kuolleita sukulaisiaan.


2011/07/04

Reissussa

Luova suo siirtyy lomatauolle, sillä lähdemme perheen kanssa pohjoiseen viikoksi. Olemme suurimman osan ajasta korvessa nettiyhteyksien saavuttamattomissa, joten blogikaan ei päivity hetkeen. Todennäköisesti kameran muistiin kuitenkin kertyy otoksia Lapin luonnosta ja mökkimeiningeista jaettavaksi myöhemmin. Odotan myös innolla Rovaniemen kirpputorien koluamista. Ensi kertaan siis näkemiin!

2011/07/01

Hetki


Joskus on päiviä, kun kaikki soljuu eteenpäin. Vaivannäkökin on vaivatonta. Silloin ei toivo, että jokin olisi toisin tai että olisi toisaalla toisenlaisena. Halut pilaavat monta hetkeä. Sitä toivoisi tekevänsä jotain muuta, joidenkin muiden kanssa ja jossain muualla. Ihmisen halut ja todellisuus ovat myös usein ristiriidassa. Sitten ryhdytään korjaamaan todellisuutta sen sijaan, että tarkasteltaisiin kriittisesti haluja tai jätettäisiin ne omaan arvoonsa.


Paljon puhutaan läsnäolosta ja hetkessä elämisestä. Itämaiset filosofiat ja mystikot korostavat jokaisen hetken hyväksymistä juuri sellaisena kuin se on. Mutta läsnäolokin voi kääntyä suorittamiseksi. "Nyt minä nautin täysillä". "Miksi minä en nauti elämästä kuten siitä kuuluisi nauttia?", "Yritän olla läsnä enemmän ja entistä paremmin."


Ihminen on eniten läsnä silloin, kun hän ei ajattele asiaa lainkaan. Hän huomaa ehkä jälkikäteen uppoutuneensa lukemiseen, tekemiseen tai keskusteluun. Hetki vie mukanaan ja sitä unohtaa määritellä itseään ja mitata hetken arvoa ja ainutlaatuisuutta.

2011/06/27

Ja illan menu on...

Muuttaessamme nykyiseen asuntoomme sain kuningasidean ja maalasin seinään vihreän liitutaulun. Valitettavasti viime talven kovat pakkaset saivat maalin rapisemaan, joten revin suosiolla taulun kehykset seinästä ja aloin suunnitella korvaavaa taulua. Aloitamme pakollisesta "ennen-kuvasta". jonka jälkeen seinäpinta tasoitettiin ja tapetoitiin.


Vintiltä löytyi spoiva vanerinpala, jonka maalasin mustalla liitutaulumaalilla ja sahasin siihen kulmalistasta valkoiset kehykset. Ruuvasin taulun alaosaan Tampereen Rakennustorilta aikoinaan ostetut valkoiset ripustuskoukut. (Tiesinhän, että niitä tarvitaan vielä joku päivä!) Nauloihin voi ripustaa keittiön pikkuesineitä saksista teesihteihin.



Ja jälkeen uudistuksen...Taulu on nyt ripustettava malli, joten voimme ottaa sen mukaan, jos joskus vaihdamme pesää.

2011/06/25

Juhlasta arkeen

Kaupunkijuhannus mummolassa oli rauhallinen. Naapurit olivat ilmeisesti paenneet maalle. Minä sain lepohetken, kun isoille pojille löytyi leikittäjiä ja juoksuttajia ja pikkumiehelle monta syliä. Mummo ja pappa olivat laittaneet pöydän koreaksi. Tarjolla oli uusia perunoita, grilliherkkuja ja jäätelökakkua.




Tänään on taas paluu arkeen, eli viihdytetään kahta energistä poikaa ja yhtä sylivauvaa, sovitellaan eteen ilmaantuvia kiistatilanteita ja riitoja, jaetaan kaikki tasan puoliksi. Kukaan ei ota toiselta lelua kädestä. Vuorotellen. Siinä sivussa yritän saada pari pitkään roikkunutta sisustustuunausta valmiiksi. Esittelen niitä siis piakkoin.

2011/06/23

Kesäparatiisi

Vierailimme lasten kanssa ihanalla Niihaman siirtolapuutarha-alueella Tampereella. Pieni ystävämme täytti kuusi vuotta ja paikalle oli kutsuttu joukko juhlijoita. Ruokalistalla oli merirosvo-teemaan sopien pääkallokakkua, marenkiluita ja kultarahakeksejä. Lisäksi paistoimme järvenrannassa makkaraa, maissia ja lihapiirakoita. Pikkuväki juoksi ympäri maita ja mantuja, ja lapsia valvottiin yhteisöllisesti.




Vietämme juhannusta kaupungissa tänä vuonna, mutta nämä pirskeet antoivat mahdollisuuden nauttia järvestä, grillauksesta ja hyvästä seurasta jussin hengessä. Luova suo toivottaa kaikille hauskaa ja turvallista juhannusta!

2011/06/19

Tähän maailmaan


Kävelin keskiviikkona sairaalaan synnytyksen käynnistykseen. Seurasin kylttejä, jotka minua varten oli pystytetty. Muillekin kulkijoille kävi varmasti selväksi mihin olin menossa. Edelliskerralla menin synnytysvastaanottoon kivuissa, mutta tällä kertaa olin vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Minä olin matkalla hakemaan lasta kotiin.


Istuin hermostuneena synnytysvastaanoton odotustilassa tulevien isien kanssa. He muodostivat lyhyitä keskusteluyhteyksiä toisiinsa, tilanteen suomaa verkostoitumista. Minä pääsin nopeasti saliin, sillä aika oli varattu jo edellispäivänä. Sairaalan käytävät ja odotustilat näyttävät erilaisilta kun synnytys ei ole vielä käynnissä. On aikaa nähdä pieniä yksityiskohtia: mappien selkämyksen värit, patterin maalipinta ja käytävän liitutaulutilastot.


Pienellä toimenpiteellä lääkärit ja kätilöt vapauttivat valtavat voimat kehossani, ja sitä olin odottanutkin. Synnytyksen keskellä ei voinut tehdä muuta kuin kokea kipua. Kaikki suunnitelmat ja muistot ja ajatukset katosivat ja oli vain kipu ja sen jälkeinen lyhyt levähdystauko. Koko elimistö keskittyi yhteen tehtävään. Kolmas synnytys oli ajallisesti nopea, vain vajaat kaksi tuntia. Tästäkin syystä synnytys vei täysin mukanaan toiseen maailmaan.


Lapsi tuli kovien ponnistelujen jälkeen maailmaan, ja samalla minä palasin kivuista tähän todellisuuteen. Synnytyksen jälkeinen helpotuksen ja onnen tunne on parasta maailmassa. Saa katsella lasta ja ihmetellä miten keho jälleen kerran suoriutui valtavasta urakasta.


Nyt olemme yhdessä ja tutustumme pikku hiljaa toisiimme. Maailma näyttää minusta kirkkaalta ja uudelta, kuten varmasti hänestäkin. Odotuksen ja synnytyksen jälkeen on taas paljon tilaa kokea kuplivaa iloa ja hitaita onnen hetkiä.