2011/06/27

Ja illan menu on...

Muuttaessamme nykyiseen asuntoomme sain kuningasidean ja maalasin seinään vihreän liitutaulun. Valitettavasti viime talven kovat pakkaset saivat maalin rapisemaan, joten revin suosiolla taulun kehykset seinästä ja aloin suunnitella korvaavaa taulua. Aloitamme pakollisesta "ennen-kuvasta". jonka jälkeen seinäpinta tasoitettiin ja tapetoitiin.


Vintiltä löytyi spoiva vanerinpala, jonka maalasin mustalla liitutaulumaalilla ja sahasin siihen kulmalistasta valkoiset kehykset. Ruuvasin taulun alaosaan Tampereen Rakennustorilta aikoinaan ostetut valkoiset ripustuskoukut. (Tiesinhän, että niitä tarvitaan vielä joku päivä!) Nauloihin voi ripustaa keittiön pikkuesineitä saksista teesihteihin.



Ja jälkeen uudistuksen...Taulu on nyt ripustettava malli, joten voimme ottaa sen mukaan, jos joskus vaihdamme pesää.

2011/06/25

Juhlasta arkeen

Kaupunkijuhannus mummolassa oli rauhallinen. Naapurit olivat ilmeisesti paenneet maalle. Minä sain lepohetken, kun isoille pojille löytyi leikittäjiä ja juoksuttajia ja pikkumiehelle monta syliä. Mummo ja pappa olivat laittaneet pöydän koreaksi. Tarjolla oli uusia perunoita, grilliherkkuja ja jäätelökakkua.




Tänään on taas paluu arkeen, eli viihdytetään kahta energistä poikaa ja yhtä sylivauvaa, sovitellaan eteen ilmaantuvia kiistatilanteita ja riitoja, jaetaan kaikki tasan puoliksi. Kukaan ei ota toiselta lelua kädestä. Vuorotellen. Siinä sivussa yritän saada pari pitkään roikkunutta sisustustuunausta valmiiksi. Esittelen niitä siis piakkoin.

2011/06/23

Kesäparatiisi

Vierailimme lasten kanssa ihanalla Niihaman siirtolapuutarha-alueella Tampereella. Pieni ystävämme täytti kuusi vuotta ja paikalle oli kutsuttu joukko juhlijoita. Ruokalistalla oli merirosvo-teemaan sopien pääkallokakkua, marenkiluita ja kultarahakeksejä. Lisäksi paistoimme järvenrannassa makkaraa, maissia ja lihapiirakoita. Pikkuväki juoksi ympäri maita ja mantuja, ja lapsia valvottiin yhteisöllisesti.




Vietämme juhannusta kaupungissa tänä vuonna, mutta nämä pirskeet antoivat mahdollisuuden nauttia järvestä, grillauksesta ja hyvästä seurasta jussin hengessä. Luova suo toivottaa kaikille hauskaa ja turvallista juhannusta!

2011/06/19

Tähän maailmaan


Kävelin keskiviikkona sairaalaan synnytyksen käynnistykseen. Seurasin kylttejä, jotka minua varten oli pystytetty. Muillekin kulkijoille kävi varmasti selväksi mihin olin menossa. Edelliskerralla menin synnytysvastaanottoon kivuissa, mutta tällä kertaa olin vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Minä olin matkalla hakemaan lasta kotiin.


Istuin hermostuneena synnytysvastaanoton odotustilassa tulevien isien kanssa. He muodostivat lyhyitä keskusteluyhteyksiä toisiinsa, tilanteen suomaa verkostoitumista. Minä pääsin nopeasti saliin, sillä aika oli varattu jo edellispäivänä. Sairaalan käytävät ja odotustilat näyttävät erilaisilta kun synnytys ei ole vielä käynnissä. On aikaa nähdä pieniä yksityiskohtia: mappien selkämyksen värit, patterin maalipinta ja käytävän liitutaulutilastot.


Pienellä toimenpiteellä lääkärit ja kätilöt vapauttivat valtavat voimat kehossani, ja sitä olin odottanutkin. Synnytyksen keskellä ei voinut tehdä muuta kuin kokea kipua. Kaikki suunnitelmat ja muistot ja ajatukset katosivat ja oli vain kipu ja sen jälkeinen lyhyt levähdystauko. Koko elimistö keskittyi yhteen tehtävään. Kolmas synnytys oli ajallisesti nopea, vain vajaat kaksi tuntia. Tästäkin syystä synnytys vei täysin mukanaan toiseen maailmaan.


Lapsi tuli kovien ponnistelujen jälkeen maailmaan, ja samalla minä palasin kivuista tähän todellisuuteen. Synnytyksen jälkeinen helpotuksen ja onnen tunne on parasta maailmassa. Saa katsella lasta ja ihmetellä miten keho jälleen kerran suoriutui valtavasta urakasta.


Nyt olemme yhdessä ja tutustumme pikku hiljaa toisiimme. Maailma näyttää minusta kirkkaalta ja uudelta, kuten varmasti hänestäkin. Odotuksen ja synnytyksen jälkeen on taas paljon tilaa kokea kuplivaa iloa ja hitaita onnen hetkiä.

2011/06/14

Tehdäänkö sopimus?

Rakas lapseni, olet nyt majaillut vatsassani yli 42 viikkoa, kun raskauden keskimitta on tavallisesti noin 40 viikkoa. Äitinäsi pyydän ystävällisesti, että tulisit ulos sieltä, niin voimme tutustua paremmin. Olemme saaneet viimeisenkin remontin valmiiksi. Vanhempasi, isoveljesi ja isovanhempasi odottavat sinua malttamattomina. Viitsisitsä tulla? Lisäksi äidillä on oma lehmä ojassa, sillä raskauden päättyminen mahdollistaa muutamia kivoja juttuja.


Sisäelimet
Ihminen ei osaa arvostaa sisäelintensä vapautta olla ja elää ennen kuin niitä vasten painautuu lapsi sekä kohtu vesineen ja istukkoineen. Raskauden jälkeen keuhkoilla on taas mukava hengittää, vatsaan on taas kiva laittaa ruokaa, palleaa on hauska liikutella. Ruuansulatusjärjestelmä vapautuu vankeudesta ja äiti voi hyvästellä jokailtaisen kumppaninsa Rennie-närästyslääkkeen. 

Nälkä ja nautinto
Nälkä on ihana tunne. Imettävä äiti tarvitsee 500 kaloria ylimääräistä energiaa päivässä, ja aion todellakin nauttia tästä etuoikeudesta. En ole voinut syödä iltapalaa viimeiseen neljään kuukauteen, mutta kyseinen ateria tekee pian comebackin. Lasillinen punaviiniä, kylmä siideri tai lonkero helteisenä kesäpäivänä. Nämä ovat aikuisten juomia, joita aion kohtuudella maistaa, kun tulet ulos.



Ulkoasu
Pidän kauniista ja istuvista vaatteista. Raskaana ollessa vaatteet käyvät pikku hiljaa pieniksi. En ole nähnyt syytä hankkia raskausajaksi kauniita uusia vaatteita, sillä kyse on väliaikaisesta tilasta, jossa kehon koko vieläpä muotoutuu jatkuvasti. Kun jättivatsa väistyy, voin taas haaveilla pukevani istuvan paitapuseron tai asettelevani vyön lantiolle. Nuhjuiset äitiyspöksyt lähtevät paremmille metsästysmaille.

Liikkuminen
Luovun mielelläni kaikista kehon pikku vaivoista: kuvotus ja väsymys, närästys, vessassa juokseminen ja levottomat jalat. Näiden sijaan unelmoin jo pitkistä juoksulenkeistä kesäillassa sekä joogasarjojen venytyksistä. Voin taas pomppia, venytellä, juoksennella ja nousta sohvalta ähkäisemättä. Äiti siis haluaisi kehon taas omaan käyttöönsä.



Nimettömyys ja näkymättömyys
Tiedän nyt miltä elefanttimiehestä tuntui. Jättikokoisen vatsan kanssa ei voi sujahtaa huomaamatta väkijoukkoon. Ihmiset tuijottavat tahtomattaan. Tuntemattomat ja puolitutut kokevat oikeudekseen kommentoida raskauden etenemistä ja vatsan kokoa: "No sulla ei mene kauaa, että pääset sairaalaan!" tai "Onpas rouva mahtavan kokoinen" tai "Taitaa olla kaksoset tulossa, kun on noin iso vatsa". Raskausvatsa saattaa kanssaihmiset kontrolloimattomaan ja lapsenomaiseen tilaan, jossa saa sanoa mitä mieleen juolahtaa. Onhan kyse niin sanotusta iloisesta perhetapahtumasta, johon koko yhteisö on osallinen.


Tehdäänkö siis sopimus? Sinä tulet maailmaan ja saat vastapalvelukseksi paljon lämmintä maitoa. Saat myös täyden vaatevaraston sekä kasan kestovaippoja. Käytettävissäsi on oma pinnasänky ja useita sylejä.

2011/06/11

Kello viisi aamulla

Olen herännyt viime päivinä jostain syystä viideltä aamulla, valvonut pari tuntia koneella ja sitten mennyt takaisin nukkumaan. Helteellä on varmasti osansa heräilyyn sekä tietenkin jättimäisellä vauvavatsalla. Mutta on heräilyllä puolensakin. Enpä ole tiennyt, että työhuoneessa on niin kaunis valo kuuden aikaan aamulla. Öljytön öljylamppukin alkoi loistaa kauniisti. Linnut kujertavat pihan koivuissa aamutoimissaan. Yhdeksään mennessä valon suunta on muuttunut ja linnut ovat vaienneet.



2011/06/08

Uuden kokoelman alku


Sisustuskirjoista tarttuu usein päähän kuvia, jotka auttavat navigoimaan kirpputorilla ja tunnistamaan löytöjä. Yksi suosikkisisustuskirjoistani on Caroline Clifton-Moggin Yksityiskohdat tekevät kodin. Palaan kirjan pariin uudestaan ja uudestaan, ja opus tarjoaa aina visuaalista stimulanttia.


Bongasin kirjasta kuvan ihanasta lasisten kynttilänjalkojen kokoelmasta. Hämeenlinnan kirpparikeikalla kuva palasi mieleen nähdessäni nämä kaverukset. Tamperelaiselta kirpputorilta löytyivät lisäksi kirkaslasiset tsekkiläiset kynttilänjalat. Eriväriset jalat koristavat upeasti illallispöytää tai hyllyä. Kynttilöitä säilytän metallilaatikossa, jonka kyljessä lukee Shoe polish.

2011/06/07

Ei näin


Kolmannen lapsemme laskettu aika on nyt ylitetty viikolla, mutta asunto näyttää edelleen paikoitellen rakennustyömaalta. Herätessäni uuteen aamuun olen siis osittain pettynyt (se ei ole vieläkään syntynyt) ja toisaalta helpottunut (se ei ole vieläkään syntynyt). Jokainen uusi päivä merkitsee, että olohuoneen seinäremontti lähestyy päätepistettään.


Toimintatapamme ei vastaa idylliä perheestä, joka rusoposkisena odottaa uutta tulokasta valkoisella sohvallaan. Silitetyt vauvanvaatteet tuoksuvat kaapeissa ja kestovaipat on taiteltu. Keitetyt tuttipullot seisovat organsoiduissa riveissä ja mobile heilahtelee hiljalleen pinnasängyn yläpuolella.


Keittiön sentään saimme käyttöön, kun katto tuli vihdoin maalattua. Kummasti monta kuukautta roikkuneet remonttihommat ovat edenneet äitiyslomalla. Mitähän tässä vielä ehtisi aloittaa? Aikaa on parhaimmillaan vielä viikko ennen synnytystä...

2011/06/06

Black beauty


Ihana kipsipää on kokenut taloudessamme kovia. Löysin sulottaren kirpputorilta jokunen vuosi sitten muutamalla eurolla. Tämän jälkeen pää on pudonnut lattialle ja saanut jonkinasteisen kallovamman. Lisäksi valkoinen pinta oli nuhjaantunut ja värjäytynyt.


Kaapissa odotellut liitutaulumaali löysi jälleen yhden uudistuskohteen. Pakkeloin ja hioin kallovamman piiloon ja sen jälkeen sutaisin pintaan kolme kerrosta mustaa maalia.


Vaaleasta päästä kuoriutuikin musta kaunotar. Kipsipää näyttää nyt ylpeältä afrikkalaiselta kuningattarelta. Asusteita ja koristeita vaihtamalla kuningattaremme voi uudistua lukemattomia kertoja.

2011/06/05

Mehukas kesä

Kesässä on parasta moni asia: loma ja lämpö, mutta ennen mehukkaat värit ja maut. Meillä lapset ovat persoja mehujäälle, joten teemme kesäisin pari satsia pakkaseen odottamaan. Muistan, että lapsena mehujään jäätyminen tuntui kestävän ikuisuuden. Mehujäitä piti välillä käydä kokeilemassa ja sorkkimassa. Joko, joko?



Miten jokin niin yksinkertainen voi olla niin hyvää?

2011/06/03

Legolibro ja legemulo

Meidän taloudessamme minä kerään sisustuselementtejä ja mies kirjoja. En itse ole innostunut keräilemään kirjoja ellei niissä ole jokin juju tai visuaalinen sisältö. Romaanien keräilyn sijaan laittaisin kirjat mielelläni kiertoon, kun ne on luettu. Unelmana olisikin kirjahylly, jossa majailisivat vain tärkeimmät, kauneimmat ja arvokkaimmat opukset.


Kirjoista saa toki myös sisustuselementtejä. Teoksia voi ohimennen silmäillä ja ihmetellä esimerkiksi 1940-luvun seuratapoja tai ajankuvaa Afrikasta. Vanhoja eläin- ja kasvikirjoja löysin tamperelaisesta antikvariaatista, jossa sattui olemaan "viisi kahden hinnalla" -tarjous. Inspiraatiosta kiitos Parolan asemalle


Kangasalan kirpputorilta löytyi kolmella eurolla täydellinen Suomi-Esperanto-sanakirja vuodelta 1923. Kansainväliseksi viestintävlineeksi tarkoitettu esperanto ei koskaan saanut tuulta siipiensä alle toivotulla tavalla. Muistan kyllä katselleeni teini-ikäisenä Music Televisionin animaatiosarjaa Esperanto-perheen seikkailuista (Le Familio Esperanto), mutta siihen mennessä esperanton kulta-aika oli jo ilmeisesti ohi. Olisiko näinä Euroopan kriisinhetkinä aika elvyttää vanha kieli? Legolibro on muuten suomeksi lukemisto ja  legemulo puolestaan tarkoittaa kirjatoukkaa.