2011/07/25

Juustolaatikon muodonmuutos


Ostin jokunen kuukausi sitten tämän rasian kirpputorilta aikeinani uusia sen pinta. Jokunen aika projektissa meni, sillä kanteen liimatut napit ja kankaanpalat istuivat tiiviisti. Rasia matkusti takaisin vintille odottamaan inspiraatiota. Kokeiltuani talttaa ja muita mahdollisia välineitä oli siirryttävä tositoimiin. Lopulta sitkeästi kiinnittyneet napit ja verkkokangas irtosivat Uulan maalinpoistoaineella. Tämän jälkeen pinta oli helppo kaapia puhtaaksi. Alta paljastui Valion juustolaatikko.





Osuvasta tekstistä huolimatta koko rasia sai uuden maalipinnan. Laatikon sisällä säilytän muutamia solmioita ja huiveja. Rasian kansikin on oiva säilytyspaikka kauniille käyttöesineille. Mustavalkoinen pinta tuo jostain syystä mieleen ranskalaisen sisäkön.


2011/07/18

Pohjoisen tyttöjä ja poikia

Mökin pihassa käy poroja, jotka ovat ottaneet alueen omakseen. Ne köpöttelevät kivettyä polkua ja pudottelevat jätöksiään. Tuntuvat pitävän pihaa omanaan. Keskimmäinen poika sanoo: "Moi poro". Hiekkatieltä löydän kuuluisan poronkuseman. Niillä on valkea vasa, joka herättää minussa äidinvaiston. Muistuttaa minun pikku vasoistani. Pihassa asuu myös kuulemma näätäperhe, poikasten päitä on kurkkinut kiven takaa.


Pohjoisessa nautin hiljaisuudesta ja kiirettömyyden tunteesta. Ja siitä, että on ne tietyt jutut. Käydään kyläkaupassa, jossa myydään mitä vain, jos osaa kysyä. Ja jutellaan sukulaisista sekä Teuvo Oinaasta, jolla oli komea talo tuossa viiden kilometrin päässä. Vaikka välimatkat ovat pitkiä, tuntuvat ihmiset olevan lähellä toisiaan. Ehkä se on vain hetken eksotiikkaa, joka haihtuisi pian pois. Silti olen alkanut miettiä josko Lapissa voisi asua. Ehkä kaupungissa aluksi.


Välillä helle vaivaa ja hyttyset syövät. Nautimme kuitenkin rannasta ja sen tuulenvireestä. Emalipotasta tulee hauska ääni, kun siihen pissaa pieni poika. Ja televisiosta löytyy Ruotsin SVT, joka näyttää lastenohjelmia pitkälle iltapäivään. Sauna lämpiää iltaisin ja kalaa nousee järvestä. Isä paistaa muurinpohjalettuja ja äiti pitää meidän ruuissa. Puhumme ja nauramme, hoivaamme ja lepäämme. On rauha olla.


2011/07/17

Verisiteet

Minun mummoni asuu edelleen samassa talossa kuin ollessani lapsi. Kävimme mummolassa joka kesä, pakkauduimme autoon ja ajoimme 10 tuntia pohjoiseen. Kairi-niminen pystykorva haukkui pihassa ja kilisytti kettinkiään, kun täyteen pakattu automme saapui etelästä. Mummolassa sai syödä rieskaa niin paljon kuin jaksoi. Päivälliseksi oli puikulaperunoita ja poronkäristystä ja jälkiruuaksi jäätelöä ja lakkoja. 


Kesäisin pelasimme serkkujen kanssa yläkerrassa korttipelejä ja haimme pikku kyläkaupasta karkkia. Rakensimme vaaralle majan ja hautasimme tieltä löytyneitä eläimiä postilaatikon kupeeseen. Sittemmin korttipelit loppuivat ja kyläkauppa suljettiin. Osa serkuista muutti maailmalle, mutta osalle Lappi pysyi kotina. Nyt kävin pitkän tauon jälkeen mummolassa jälkikasvu mukanani. Siinä meitä sitten istui neljä sukupolvea television ääressä katsomassa Tangomarkkinoita.


Pihassa on navetta, jossa pappani hoiti talvisin porojaan. Muistan päässeeni joskus heittämään niille jäkälää ja katselleeni poroerottelua. Kerran veljeni sai kotiin viemisiksi poronsarvet. Reissut Lappiin olivat mieleenpainuvia. Laajaan sukuun tuntui säilyvän yhteys satojen kilometrien välimatkoista huolimatta. Me olimme samaa perimää, samasta sukupuusta.



Pappa kuoli jo 12 vuotta sitten. Tällä reissulla tapasin hänen veljensä ja sisarensa. "Tässä on minun pappani veli", minä ajattelin. En ollut tiennyt, että veljeksiä oli vielä elossa. Tapaamisessa oli minulle jotain taianomaista. He kasvoivat yhdessä ja heissä oli samaa perimää. Tuntui hiukan samalta kuin unessa, jossa kohtaa kuolleita sukulaisiaan.


2011/07/04

Reissussa

Luova suo siirtyy lomatauolle, sillä lähdemme perheen kanssa pohjoiseen viikoksi. Olemme suurimman osan ajasta korvessa nettiyhteyksien saavuttamattomissa, joten blogikaan ei päivity hetkeen. Todennäköisesti kameran muistiin kuitenkin kertyy otoksia Lapin luonnosta ja mökkimeiningeista jaettavaksi myöhemmin. Odotan myös innolla Rovaniemen kirpputorien koluamista. Ensi kertaan siis näkemiin!

2011/07/01

Hetki


Joskus on päiviä, kun kaikki soljuu eteenpäin. Vaivannäkökin on vaivatonta. Silloin ei toivo, että jokin olisi toisin tai että olisi toisaalla toisenlaisena. Halut pilaavat monta hetkeä. Sitä toivoisi tekevänsä jotain muuta, joidenkin muiden kanssa ja jossain muualla. Ihmisen halut ja todellisuus ovat myös usein ristiriidassa. Sitten ryhdytään korjaamaan todellisuutta sen sijaan, että tarkasteltaisiin kriittisesti haluja tai jätettäisiin ne omaan arvoonsa.


Paljon puhutaan läsnäolosta ja hetkessä elämisestä. Itämaiset filosofiat ja mystikot korostavat jokaisen hetken hyväksymistä juuri sellaisena kuin se on. Mutta läsnäolokin voi kääntyä suorittamiseksi. "Nyt minä nautin täysillä". "Miksi minä en nauti elämästä kuten siitä kuuluisi nauttia?", "Yritän olla läsnä enemmän ja entistä paremmin."


Ihminen on eniten läsnä silloin, kun hän ei ajattele asiaa lainkaan. Hän huomaa ehkä jälkikäteen uppoutuneensa lukemiseen, tekemiseen tai keskusteluun. Hetki vie mukanaan ja sitä unohtaa määritellä itseään ja mitata hetken arvoa ja ainutlaatuisuutta.